maanantai 19. marraskuuta 2007

The RAREST of the RARE


Tilasin noin vuosi sitten tämän Nancy Pickin kirjoittaman ja Mark Sloan valokuvaaman kirjan The Rarest of the Rare - Stories Behind the Treasures at the Harvard Museum of Natural History. Ensinnäkin kirja on visuaalisesti todella kaunis, ehkä kaikista kaunein kirja, jonka olen koskaan nähnyt ja elämäni aikana olen nähnyt paljon kirjoja.

On hämmästyttävää miten yksi ainoa museo voi näytellä tavalla tai toisella niin merkittävää osaa luonnonhistorian tuntemuksessa ja menneisyydessä. Kyseisen museon kokoelmiin voi liittää tavalla tai toisella lähes kaikki biologian alan tai sen läheltä liippaavien alojen suurnimet: Alexander Agassiz, Stephen Jay Gould, Charles Darwin, Charles Doolittle Walcott, Ernst Mayr, Edward Wilson, Vladimir Nabokov, John James Audubon ja jopa runoilijana tunnetuksi tullut Henry David Thoreau.

Syyt löytyy varmaan itse opinahjosta. Vuonna 1636 perustettu Harvard on ehkä maailman tunnetuin ja arvostetuin yliopisto. The Times Higher Education Supplement on laittanut Harvardin maailman parhaimmaksi yliopistoksi jälleen kerran tänä vuonna. Yliopiston pitkä ikä on tuonut sille ansaitsemaansa arvostusta. Harvardin kirjasto on maailman suurin akateeminen kirjasto. Se sisältää yli 15 000 000 teosta.

Huippuyliopistot ovat vähän kuin napoja, jotka keräävät neroja ympärilleen. Se mikä vetää ihmisiä sinne on nimenomaa maine. Joissain professuureissa valintakriteereihin kuuluu, että Nobel täytyy löytyä takataskusta. Aika vaatimatonta...

Takaisin aiheeseen eli kirjaan. Kirja oli mahtava, mutta samalla surullista lukemista. Kirja paljasti taas ihmisen ahneuden. Lajeja tapetaan sukupuuttoon ihmisten turhamaisuuden vuoksi.

"Not a week goes by without of the imminent end of species or another." E. Wilson

Sama koskee myös näissä museoissa vierailuja. Nähdä täytettyjä elävän näköisiä eläimiä tietäen kuitenkin, ettei luonnossa näitä ihmeellisiä eläimiä ole enään olemassa. Nämä eläimet alkavat muistuttaa jollain tavalla mielikuvitusolentoja. Mennään katsomaan museoon jotain, jota ei enään ole. Tulee mieleen Matkatoimisto Kilroy Travels, jonka mainossloagan "Go before it's too late!" on ikävä kyllä liian totta.

Ei kommentteja: