Kokoelmaa on taas kartutettu melkoisesti. Tällä kertaa trilobiitit ovat kuitenkin kuuluneet vähemmistöön.
Useasta eri syystä olen viimeaikoina kartuttanut fossiilisten hain hampaiden kokoelmaa. Tämä siitä syystä, että ne ovat todella paljon halvempia kuin trilobiitit ja niitäkin löytyy paljon. Yksi hai on saattanut nimittäin elämänsä aikana pudottaa jopa 20 000 hammasta. Siinä siis syy miksi ne ovat niin yleisiä fossiileja kuin ovat.
Kokoelmaa on kartutettu myös piikkinahkaisten osalta. Hankin kasan fossiilisia merisiilejä Ranskasta ja Espanjasta. Merisiilien lajitunnistus on osoittaunut todella hankalaksi ilman asianmukaista käsikirjastoa. Kyseisten kirjojen hankkiminenkaan ei ole tullut kysymykseen näin lama-aikana. Muutama asiaan perehtynyt harrastaja on tosin tehnyt silmämääräisen lajitunnistuksen kuvien perusteella, mutta riski erehtyä on tulloin aian olemassa.
Hankin lisäksi kolme pussillista noin 45 miljoonaa vuoden ikäisiä mikrofossiileja Texasista Yhdysvalloista. Kyseiset fossiilit on hankittu yhdysvaltalaiselta paleobiologilta, joka tekee tutkimusta Stone City Formation mikrofossiileista, josta siis minunkin fossiilini ovat peräisin. Yhden pussin tulen aikanani lahjoittamaan paleontologian museoon, kuten tapanani on ollut. Olen itse tunnistellut joitain lajeja ja etenkin pienen pienet - vain muutamien millimetrin pituiset - hain hampaat ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi löydöiksi. Kyseisessä materiaalissa selkärangaisten fossiilit ovat harvinaisuuksia. Alueelta on löydetty useita satoja selkärangattomien mikrofossiileja, mutta vain noin 10 eri selkärangaisen fossiilia. Selkärankaisten puolelta hait muodostavat suurimman osuuden, sillä tietojeni mukaan alueelta tunnetaan 5 eri hailajin fossiileja. Loput selkärangaismateriaalista koostuu muun muassa barracudan, rauskujen ja muiden kalojen fossiileista.
