Hait

Tänään jouduin menemään tulliin, koska uusin hain hampaani oli jäänyt tullin haaviin kalamiesten metaforaa käyttäen. Tullissa varmaan harvemmin törmää 13 senttimetriseen hain hampaaseen. (Kuvassa vasemmalla.) Kyseinen hai laji on kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten, joten miksikään salakuljettajaksi minua ei epäilty. Lisäksi hammas oli USA:ssa tullattu asianmukaisesti. Tulli oli lienee epäillyt, että hampaan arvo on huomattavasti enemmän kuin mitä se oli ollut todellisuudessa. Halusivat tarkistaa kuiteista, että hinnat ovat identtiset myyjän ilmoittaman hinnan kanssa. Ne olivat, joten pääsin uusimman saalini kanssa poistumaan kotia.

Fossiileina hait ovat sikäli mielenkiintosia, ettei niistä jää fossiiliaineistoon muuta jälkiä yleensä kuin hampaat ja silloin tällöin muutama fossiloitunut ruston palanen tai muutama koproliitti (siis fossiloitunuttta hain kakkaa). Suurin koskaan elänyt hailaji on Carcharodon megalodon, joka saattoi kasvaa jopa 17 metriseksi. Tämä uusin hampaani kuuluu juuri tälle kyseiselle merten jättiläiselle. Megalodonin arvellaan kuolleen sukupuuttoon, koska sen ravintona olleet valaat muuttivat pohjoisten kylmille vesille, minne trooppisiin vesistöihin sopeutuneet Megalodonit eivät voineet niitä seurata.

Hait ovat epäilemättä yksi maailman menestyneimmistä eliöistä. Ne ilmestyvät fossiiliainestoon jo ordoviikki (490-443 miljoonaa vuotta sitten) ja siluurikaudella (439–408,5 mv) ja yhä ne polskuttavat maailman merissä. Kaikesta pelottavuudestaan huolimatta ihmisten pitäisi osata arvostaa niitä. Haikanta on monin paikoin pienentymään ihmisten takia. Lisäksi yleensä haista otetaan talteen vain evät ja joistain yksilöstä leuat, jotka ripustetaan seinälle perhekuvien viereen näytille. Missä on tämän ihmeellisen elämän muodon arvostus? Minun kokoelmani hain hampaat kuuluvat hailajeille, jotka ovat kadonneet elävien kirjoista jo ennen ihmisten ilmestymistä. Niiden keräilyn takia yksikään hai ei ole kuollut. Jos siis sinulle tarjotaan hainevä keittoa jossainpäin maailmaa, niin sano sille Ei!