Fossiiliset selkärangattomat

Jokin aika sitten tulin hankkineeksi Paul D. Taylorin ja David N. Lewisin Fossil invertebrates nimisen kirjan. Hankin kirjan amazonista ja sain kirjan uunituoreena suoraan painosta, sillä kyseisestä kirjasta oltiin vasta tehty opiskelijabudjetille paremmin sopiva pehmeäkantinen versio.

Kirja on mielestäni kattavin yleisteos aiheesta, joka on suunnattu meistä jokaiselle. Kirjan ymmärtääkseen ei tarvitse olla paleontologi tai muukaan korkeakoulun käynyt henkilö. Kuvitukseltaan kirja on loistava. Kirjasta löytyy niin mustavalkokuvia, värivalokuvia kuin myös havainnollistavia piirroksia.

Fossiileja miettiessään valtaosalle ihmisistä tulevat mieleen ensimmäisenä dinosaurukset ja mammutit. Hienoja ja kiehtovia eläimiä nekin ovat, mutta valtaosa fossiileista on selkärangattomia. Siksi niiden ymmärtäminen on tärkeää mikäli meinaa muinaista ja nykyistä elämää ymmärtää.
Tähän tarkoitukseen kirja on kirjoitettu ja se täyttää sille annetun tehtävänsä erinomaisesti.

Ensimmäisen kukan metsästys

Katsoin eilen mielenkiintoisen Prismadokumentin Ensimmäinen kukkakasvi (eng. First Flower). Dokumentti käsittelee Kiinasta Liaoningin maakunnasta vuonna 1998 löytynyttä kasvia, joka kantaa tieteellistä nimeä Archaefructus liaoningensis. Merkittäväksi kyseisen löydön tekee se, että tämä noin 125 miljoonan vuoden ikäinen kasvi on ehdolla maailman vanhimmaksi kukkakasviksi.

Dokumentissa ei kerrottu, että vuonna 2002 löydettiin Archeofructus sinensis, joka oli säilynyt vielä paremmin kuin dokumentin A. liaoningensis.

Olen itse kasvitieteellisten puutarhojen kanta-asiakas aina paikoissa, joista sellainen löytyy. Eilisen dokumentin johdosta olen alkanut harmittelemaan sitä, että kotimaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissa ei perehdytä kasvien menneisyyteen lainkaan. Toki elävät fossiilit löytyvät lähes jokaisesta puutarhasta, mutta itse fossiilit puuttuvat kokonaan.

Kasvifossiilit voisivat tuoda kasvitieteellisiin puutarhoihin mielenkiintoisen lisän. Ne auttaisivat hahmottamaan kasvien alkuperän ja kehityksen paremmin. Jurakautinen metsä on aivan toisenlainen kuin nykyiset metsät, mutta nykyiset metsätkin ovat pitkän kehityksen tulos. Itse näyttelyksi riittäisi vallan mainiosti yksi vitriini, jossa on muutama yleisimmistä kasvifossiileista ja jonkinlainen informaatio kyseisistä fossiileista. Yksi parhaimpia esimerkkejä voisi olla eläväfossiili Kiinan punapuu (Metasequoia glyptostroboides), jota tavataan yhä edelleen, koska kyseinen laji löydettiin vuonna 1944 uudelleen elävänä. Kyseisen puun fossiilit ovat hyvin yleisiä, joten mikä olisikaan parempi oppikirja esimerkkki kuin elävä ja fossiloitunut yksilö vierekkäin.

Omassa kokoelmassani kasvifossiileja on vain 20-30 kappaletta. Kyseinen lukumäärä riittäisi hyvin yleisölle havaintomateriaaliksi. Ehkä minun täytyykin tarttua härkää sarvista ja tehdä valmiiksi kiertävä näyttely, joka voisi puutarhoja kiertää.

Kihokin toipuminen

LIDL:stä talvella pelastettu pahasti kuivut lihansyöjäkasvi näyttää toipuvan täydellisesti traumaattisesta kokemuksesta.

Ostaessani kasvi oli jo vajaa kaksi viikkoa ollut myynnissä, eikä sitä luonnollisesti kasteltu liikkeessä ja näytti se jopa siltä, että se on muutaman kerran käynyt lattiallakin. Kuoleman partaalla olevalla kasvilla oli hintakin jo laskenut yhteen euroon. Koska itselläni oli aikaisempaa kokemusta kaikenlaisista lihiksistä, niin päätin ottaa haasteen vastaan. (Kuvan kihokki: Drosera capensis alba)

Kihokkeihin kuuluva (Drosera alicia) on lisääntynyt jo sen verran, että nykyinen lasipurkki alkaa olemaan jo aivan liian pieni kasvin liimapisaroisille lehdille.

Kasvin sairaalana toimi yhden litran dekantterilasi, jossa se sai runsaasti valoa ja puhtaasta lumesta sulatettua vettä. Kesällä se pääsee parvekkeella pyydystämään hyönteisiä ravinnokseen.

Tulevasta

Paljon on tapahtunut edellisestä kerrasta. Kesäkuun alussa on lähtö arkeologisille kaivauksille Kreikkaan Arakhamitaihin, jossa Suomen Ateenan-Instituutti jatkaa kaivauksiaan. Tarkoitus on jatkaa kesällä myös pro gradun kirjoittamista, jota on kasassa jo noin 60 sivun verran. Toivottavasti ehdin myös useammalle kaivaukselle mukaan Suomessa.

Trilobiittien osalta uusia näytteitä vertailevaan kokoelmaani on kertynyt jonkin verran. Eri lajeja on edustettuina kokoelmassani yhteensä 210 kappaletta. Joitain näytteitäni löytyy tästä.

Ensivuoden alkupuolella olen järjestämässä Kuopion luonnontieteelliselle museolle trilobiittinäyttely, jonka vertaista P-Euroopassa on tuskin nähty. Tarkoitus olisi kaikki kynnelle kykenevät trilobiitit tuoda sinne näytteille. Laji valikoima tulee olemaan sellainen, että trilobiittien monimuotoisuus ei jää kenelläkään vierailijalle epäselväksi. Toivon mukaan ihmiset myös nauttivat näyttelystä.