Clypeaster portentosuksen preparointi

Viimeviikolla sain Saksasta paketin, joka sisälsi italialaisen mioseenikautisen Clypeaster portentosus -lajin merisiilin, joka oli 15 cm korkea. Fossiili oli tukevasti sivukivessä kiinni, joten päätin preparoida fossiilia hieman.



Aluksi irroitin luonnollisia halkemia pitkin ne kivet, jotka irtosivat. Työkaluina preparoinnissa käytettiin alkeellisia perustyökaluja preparointiveitsiä ja -piikkejä, vasaraa, talttaa ja pienintä talttapäistä ruuvimeisseliä ja hammasharjaa. Sivukivi oli nimittäin suhteellisen pehmeää. Lähinnä sitä voisi kuvata kovettuneeksi hiekaksi, joka paikoitellen mureni erittäin helposti.



Poistin ensin sivukiveä tasaisesti, jonka jälkeen siirryin sektorimaiseen preparointiin. Viimeisestä sektorista paljastui toisen Clypeasterin kuoren kappaleita, jotka irroitin kokonaisena laattana.



Laatan poistettua sain viimeisteltyä viimeisen sektorin, jonka jälkeen puhdistin pohjan suurimmista epäpuhtauksista.



Pelkkää hammasharjaa käyttämällä pinnan pienimmätkin yksityiskohdat paljastuivat helposti. Hammasharjalla hankaaminen on varsin pölyistä hommaa, jonka vuoksi hengityssuojainta kannatti käyttää.

Merisiilejä, hampaita ja ammoniitteja

Kokoelmaa on taas kartutettu melkoisesti. Tällä kertaa trilobiitit ovat kuitenkin kuuluneet vähemmistöön.

Useasta eri syystä olen viimeaikoina kartuttanut fossiilisten hain hampaiden kokoelmaa. Tämä siitä syystä, että ne ovat todella paljon halvempia kuin trilobiitit ja niitäkin löytyy paljon. Yksi hai on saattanut nimittäin elämänsä aikana pudottaa jopa 20 000 hammasta. Siinä siis syy miksi ne ovat niin yleisiä fossiileja kuin ovat.

Kokoelmaa on kartutettu myös piikkinahkaisten osalta. Hankin kasan fossiilisia merisiilejä Ranskasta ja Espanjasta. Merisiilien lajitunnistus on osoittaunut todella hankalaksi ilman asianmukaista käsikirjastoa. Kyseisten kirjojen hankkiminenkaan ei ole tullut kysymykseen näin lama-aikana. Muutama asiaan perehtynyt harrastaja on tosin tehnyt silmämääräisen lajitunnistuksen kuvien perusteella, mutta riski erehtyä on tulloin aian olemassa.

Hankin lisäksi kolme pussillista noin 45 miljoonaa vuoden ikäisiä mikrofossiileja Texasista Yhdysvalloista. Kyseiset fossiilit on hankittu yhdysvaltalaiselta paleobiologilta, joka tekee tutkimusta Stone City Formation mikrofossiileista, josta siis minunkin fossiilini ovat peräisin. Yhden pussin tulen aikanani lahjoittamaan paleontologian museoon, kuten tapanani on ollut. Olen itse tunnistellut joitain lajeja ja etenkin pienen pienet - vain muutamien millimetrin pituiset - hain hampaat ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi löydöiksi. Kyseisessä materiaalissa selkärangaisten fossiilit ovat harvinaisuuksia. Alueelta on löydetty useita satoja selkärangattomien mikrofossiileja, mutta vain noin 10 eri selkärangaisen fossiilia. Selkärankaisten puolelta hait muodostavat suurimman osuuden, sillä tietojeni mukaan alueelta tunnetaan 5 eri hailajin fossiileja. Loput selkärangaismateriaalista koostuu muun muassa barracudan, rauskujen ja muiden kalojen fossiileista.

Kuulumisia

En ole vähään aikaan jaskanut kirjoittaa tätä blogia opiskelu ja muiden kiireiden vuoksi. Asiaan toivottavasti tulee muutos. Saan FM:n paperit käteeni noin viikon päästä, ja yksi taival on siis takanapäin. Jatko-opintoja alan miettimään vasta syksyllä, kun asia on ajankohtainen. Tällä hetkellä aikani kuluu töiden etsimiseen, kuten niin monella muullakin suomalaisella.

Kuopiossa esillä ollut trilobiittinäyttely oli Kuopion museon menestynein näyttely ainakin viimeiseen kymmeneen vuoteen. Asiasta uutisoitiin jopa YLE:n uutisissa. Kahden kuukauden aikana maksaneita vierailijoita kävi hieman vajaa 6700 kävijää. Aika hyvä saavutus tällaiselta museoalan rookielta.

Taantumasta huolimatta fossiilikokoelma on kasvanut samalla vauhdilla kuin ennenkin. Viimeksi tänään kävin postista nuotamasta Pliomera fisherin ja Pseudoasaphuksen kivettyneet raadot. En tiedä olisiko minulla oikeasti ollut niihin varaa, vaikka halvalla sain molemmat. Toisaalta pitääkö kaiken arvo aina mitata rahassa? Onneksi olen saanut tehty useita hyvin onnistuneita vaihtokauppoja erään espanjalaisen ja hollantilaisen keräilijän kanssa, joilta sain sellaisia merkittäviä fossiileja kokoelmaani, joita ei yleensä ole markkinoilla lainkaan liikkeellä.

Olen lisäksi kartuttanut fossiillisten hain hampaiden kokoelmaani, joka sisältää nykyään lähes 50 eri hailajin hampaita. Sain noin kuukausi sitten piirrettyä ison rastin seinään, kun sain marokkolaiset hain hampaat tunnistettuja. Hain hampaat ehtivät odottaa tunnistusta noin 2,5-3 vuotta. Haimateriaalia alkaa olemaan myös jo niin paljon, että näyttelyä voisi pian suunnitella jo silläkin rintamalla. Itse asiassa olen leikkinyt ajatuksella, että Turun ollessa kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, niin laittaisin kyseisen vuoden ajaksi oman fossiiligallerian/-museon/-kabinetin pystyyn.

Olen yrittänyt myydä myös fossiilien duplikaatteja huuto.netissä, mutta kauppa on vähentynyt niin paljon, että uusia hankintoja on pitänyt lykätä. Lama siis iskee myös fossiilien keräilyyn, vaikka muutama uusi keräilijäkin on ilmestynyt näyttämölle.

Tässä siis tiivistetysti kuulumiset. Lisää pian luvassa.