maanantai 23. marraskuuta 2009

Clypeaster portentosuksen preparointi

1.

Viimeviikolla sain Saksasta paketin, joka sisälsi italialaisen mioseenikautisen Clypeaster portentosus -lajin merisiilin, joka oli 15 cm korkea. Fossiili oli tukevasti sivukivessä kiinni, joten päätin preparoida fossiilia hieman.

2

Aluksi irroitin luonnollisia halkemia pitkin ne kivet, jotka irtosivat. Työkaluina preparoinnissa käytettiin alkeellisia perustyökaluja preparointiveitsiä ja -piikkejä, vasaraa, talttaa ja pienintä talttapäistä ruuvimeisseliä ja hammasharjaa. Sivukivi oli nimittäin suhteellisen pehmeää. Lähinnä sitä voisi kuvata kovettuneeksi hiekaksi, joka paikoitellen mureni erittäin helposti.

3

Poistin ensin sivukiveä tasaisesti, jonka jälkeen siirryin sektorimaiseen preparointiin. Viimeisestä sektorista paljastui toisen Clypeasterin kuoren kappaleita, jotka irroitin kokonaisena laattana.

4.

Laatan poistettua sain viimeisteltyä viimeisen sektorin, jonka jälkeen puhdistin pohjan suurimmista epäpuhtauksista.

5.

Pelkkää hammasharjaa käyttämällä pinnan pienimmätkin yksityiskohdat paljastuivat helposti. Hammasharjalla hankaaminen on varsin pölyistä hommaa, jonka vuoksi hengityssuojainta kannatti käyttää.

Detail of Clypeaster portentosus


Clypeaster portentosus (Desmoulins)

tiistai 29. syyskuuta 2009

Merisiilejä, hampaita ja ammoniitteja


Kokoelmaa on taas kartutettu melkoisesti. Tällä kertaa trilobiitit ovat kuitenkin kuuluneet vähemmistöön.

Useasta eri syystä olen viimeaikoina kartuttanut fossiilisten hain hampaiden kokoelmaa. Tämä siitä syystä, että ne ovat todella paljon halvempia kuin trilobiitit ja niitäkin löytyy paljon. Yksi hai on saattanut nimittäin elämänsä aikana pudottaa jopa 20 000 hammasta. Siinä siis syy miksi ne ovat niin yleisiä fossiileja kuin ovat.

Kokoelmaa on kartutettu myös piikkinahkaisten osalta. Hankin kasan fossiilisia merisiilejä Ranskasta ja Espanjasta. Merisiilien lajitunnistus on osoittaunut todella hankalaksi ilman asianmukaista käsikirjastoa. Kyseisten kirjojen hankkiminenkaan ei ole tullut kysymykseen näin lama-aikana. Muutama asiaan perehtynyt harrastaja on tosin tehnyt silmämääräisen lajitunnistuksen kuvien perusteella, mutta riski erehtyä on tulloin aian olemassa.

Hankin lisäksi kolme pussillista noin 45 miljoonaa vuoden ikäisiä mikrofossiileja Texasista Yhdysvalloista. Kyseiset fossiilit on hankittu yhdysvaltalaiselta paleobiologilta, joka tekee tutkimusta Stone City Formation mikrofossiileista, josta siis minunkin fossiilini ovat peräisin. Yhden pussin tulen aikanani lahjoittamaan paleontologian museoon, kuten tapanani on ollut. Olen itse tunnistellut joitain lajeja ja etenkin pienen pienet - vain muutamien millimetrin pituiset - hain hampaat ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi löydöiksi. Kyseisessä materiaalissa selkärangaisten fossiilit ovat harvinaisuuksia. Alueelta on löydetty useita satoja selkärangattomien mikrofossiileja, mutta vain noin 10 eri selkärangaisen fossiilia. Selkärankaisten puolelta hait muodostavat suurimman osuuden, sillä tietojeni mukaan alueelta tunnetaan 5 eri hailajin fossiileja. Loput selkärangaismateriaalista koostuu muun muassa barracudan, rauskujen ja muiden kalojen fossiileista.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Kuulumisia


En ole vähään aikaan jaskanut kirjoittaa tätä blogia opiskelu ja muiden kiireiden vuoksi. Asiaan toivottavasti tulee muutos. Saan FM:n paperit käteeni noin viikon päästä, ja yksi taival on siis takanapäin. Jatko-opintoja alan miettimään vasta syksyllä, kun asia on ajankohtainen. Tällä hetkellä aikani kuluu töiden etsimiseen, kuten niin monella muullakin suomalaisella.

Kuopiossa esillä ollut trilobiittinäyttely oli Kuopion museon menestynein näyttely ainakin viimeiseen kymmeneen vuoteen. Asiasta uutisoitiin jopa YLE:n uutisissa. Kahden kuukauden aikana maksaneita vierailijoita kävi hieman vajaa 6700 kävijää. Aika hyvä saavutus tällaiselta museoalan rookielta.

Taantumasta huolimatta fossiilikokoelma on kasvanut samalla vauhdilla kuin ennenkin. Viimeksi tänään kävin postista nuotamasta Pliomera fisherin ja Pseudoasaphuksen kivettyneet raadot. En tiedä olisiko minulla oikeasti ollut niihin varaa, vaikka halvalla sain molemmat. Toisaalta pitääkö kaiken arvo aina mitata rahassa? Onneksi olen saanut tehty useita hyvin onnistuneita vaihtokauppoja erään espanjalaisen ja hollantilaisen keräilijän kanssa, joilta sain sellaisia merkittäviä fossiileja kokoelmaani, joita ei yleensä ole markkinoilla lainkaan liikkeellä.

Olen lisäksi kartuttanut fossiillisten hain hampaiden kokoelmaani, joka sisältää nykyään lähes 50 eri hailajin hampaita. Sain noin kuukausi sitten piirrettyä ison rastin seinään, kun sain marokkolaiset hain hampaat tunnistettuja. Hain hampaat ehtivät odottaa tunnistusta noin 2,5-3 vuotta. Haimateriaalia alkaa olemaan myös jo niin paljon, että näyttelyä voisi pian suunnitella jo silläkin rintamalla. Itse asiassa olen leikkinyt ajatuksella, että Turun ollessa kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, niin laittaisin kyseisen vuoden ajaksi oman fossiiligallerian/-museon/-kabinetin pystyyn.

Olen yrittänyt myydä myös fossiilien duplikaatteja huuto.netissä, mutta kauppa on vähentynyt niin paljon, että uusia hankintoja on pitänyt lykätä. Lama siis iskee myös fossiilien keräilyyn, vaikka muutama uusi keräilijäkin on ilmestynyt näyttämölle.

Tässä siis tiivistetysti kuulumiset. Lisää pian luvassa.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Matkalla Kuopioon


Kuopion Luonnontieteellisen museon trilobiittinäyttelyn valmistelut ovat jo käynnissä. Näyttelyn tekeminen keskittyy itselläni toistaiseksi vielä viikonloppuihin, mutta tammikuussa teen sitä päivätyökseni.

Näyttelyyn on tulossa ennätysmäärä trilobiitteja, jopa yli 200 eri lajia 16 eri maasta! Vastaavaa laji määrää ei ole ollut näytteillä suurelle yleisölle kovin montaa kertaa missään puolella maapallolla. Näytteille tulee myös Luonnontieteelliseltä keskusmuseon Geologian museolta näytteitä suomalaisista trilobiiteista kuin myös kuopiolaisen A.J. Melan lahjoittamia trilobiitteja.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Kreikassa tapahtunutta


Eilen iltana kotiuduin Kreikasta kotiin. Matka oli aikamoinen monella tavalla. Maanjärjistyksiä koettiin kaksi kappaletta, joista toinen oli 6,5 richterin asteikolla ja toinen 5,7 richteriä.
Jälkimmäinen tuntui meillä paremmin järistyksen keskuksen ollessa vain 30-40 kilometrin päästä meistä (Tripoliksesta). Kyseinen järjistys tapahtui noin kello 4:58 aamuyöstä. Järistys herätti kaikki hotellissa olleet ja siitä tulikin seuraavan päivän puheenaihe.

Kaivaukset Arakhamitaista meni hyvin. Esine- ja rakennuslöydöt olivat sellaisia mitä odotettiinkin. Kaivauspäivät olivat todella pitkiä, sillä ne kestivät noin 12 tuntia, eikä vapaapäiviä ollut kuin 1 kappale. Käytännössä siis kolmen viikon työt tehtiin kahdessa viikossa. Lisäksi taukoja oli vain 1 kappale, joka oli noin 20-30 minuutin ruokatauko päivässä. Lämpötila oli alimmillaan noin +30 asteen tietämillä ja korkeimmillaan se oli +38 astetta. Nestettä siis virtasi.

Arakhamitain luonto oli outo suomalaisen silmille. Erilaiset paarmat olivat suurin vaiva. Ampiaiset, mehiläiset ja herhiläiset myös yrittivät myös tehdä tuttavuutta. Liskot ja käärmeet olivat myös lähes päivittäin läsnä tavalla tai toisella. Suurin huolenaihe oli hietakyy, joka on Euroopan myrkyllisin käärme joka kaivauspaikan korkeudella (noin 8000 mpy) on aktiivinen päiväeläin. Hietakyyn myrkky tappaa aikuisen ihmisen noin vajaassa tunnissa ilman vastalääkettä. Myrkky on teholtaan noin 70 kertaa tappavampi kuin kotimaisen kyyn.

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Fossiiliset selkärangattomat


Jokin aika sitten tulin hankkineeksi Paul D. Taylorin ja David N. Lewisin Fossil invertebrates nimisen kirjan. Hankin kirjan amazonista ja sain kirjan uunituoreena suoraan painosta, sillä kyseisestä kirjasta oltiin vasta tehty opiskelijabudjetille paremmin sopiva pehmeäkantinen versio.

Kirja on mielestäni kattavin yleisteos aiheesta, joka on suunnattu meistä jokaiselle. Kirjan ymmärtääkseen ei tarvitse olla paleontologi tai muukaan korkeakoulun käynyt henkilö. Kuvitukseltaan kirja on loistava. Kirjasta löytyy niin mustavalkokuvia, värivalokuvia kuin myös havainnollistavia piirroksia.

Fossiileja miettiessään valtaosalle ihmisistä tulevat mieleen ensimmäisenä dinosaurukset ja mammutit. Hienoja ja kiehtovia eläimiä nekin ovat, mutta valtaosa fossiileista on selkärangattomia. Siksi niiden ymmärtäminen on tärkeää mikäli meinaa muinaista ja nykyistä elämää ymmärtää.
Tähän tarkoitukseen kirja on kirjoitettu ja se täyttää sille annetun tehtävänsä erinomaisesti.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Ensimmäisen kukan metsästys


Katsoin eilen mielenkiintoisen Prismadokumentin Ensimmäinen kukkakasvi (eng. First Flower). Dokumentti käsittelee Kiinasta Liaoningin maakunnasta vuonna 1998 löytynyttä kasvia, joka kantaa tieteellistä nimeä Archaefructus liaoningensis. Merkittäväksi kyseisen löydön tekee se, että tämä noin 125 miljoonan vuoden ikäinen kasvi on ehdolla maailman vanhimmaksi kukkakasviksi.

Dokumentissa ei kerrottu, että vuonna 2002 löydettiin Archeofructus sinensis, joka oli säilynyt vielä paremmin kuin dokumentin A. liaoningensis.

Olen itse kasvitieteellisten puutarhojen kanta-asiakas aina paikoissa, joista sellainen löytyy. Eilisen dokumentin johdosta olen alkanut harmittelemaan sitä, että kotimaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissa ei perehdytä kasvien menneisyyteen lainkaan. Toki elävät fossiilit löytyvät lähes jokaisesta puutarhasta, mutta itse fossiilit puuttuvat kokonaan.

Kasvifossiilit voisivat tuoda kasvitieteellisiin puutarhoihin mielenkiintoisen lisän. Ne auttaisivat hahmottamaan kasvien alkuperän ja kehityksen paremmin. Jurakautinen metsä on aivan toisenlainen kuin nykyiset metsät, mutta nykyiset metsätkin ovat pitkän kehityksen tulos. Itse näyttelyksi riittäisi vallan mainiosti yksi vitriini, jossa on muutama yleisimmistä kasvifossiileista ja jonkinlainen informaatio kyseisistä fossiileista. Yksi parhaimpia esimerkkejä voisi olla eläväfossiili Kiinan punapuu (Metasequoia glyptostroboides), jota tavataan yhä edelleen, koska kyseinen laji löydettiin vuonna 1944 uudelleen elävänä. Kyseisen puun fossiilit ovat hyvin yleisiä, joten mikä olisikaan parempi oppikirja esimerkkki kuin elävä ja fossiloitunut yksilö vierekkäin.

Omassa kokoelmassani kasvifossiileja on vain 20-30 kappaletta. Kyseinen lukumäärä riittäisi hyvin yleisölle havaintomateriaaliksi. Ehkä minun täytyykin tarttua härkää sarvista ja tehdä valmiiksi kiertävä näyttely, joka voisi puutarhoja kiertää.