tag:blogger.com,1999:blog-11890708236563125162023-11-16T17:41:14.290+02:00Tarinoita muinaisesta ja nykyisestä elämästäJani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-27006134012049304032009-11-23T11:33:00.000+02:002009-11-23T11:54:55.366+02:00Clypeaster portentosuksen preparointi<a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4117661510/" title="1. by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2530/4117661510_86f5edc71a.jpg" width="500" height="454" alt="1." /></a><br /><br />Viimeviikolla sain Saksasta paketin, joka sisälsi italialaisen mioseenikautisen <span style="font-style:italic;">Clypeaster portentosus</span> -lajin merisiilin, joka oli 15 cm korkea. Fossiili oli tukevasti sivukivessä kiinni, joten päätin preparoida fossiilia hieman.<br /><br /><a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4116891645/" title="2 by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2734/4116891645_1d1ff2fab9.jpg" width="500" height="375" alt="2" /></a><br /><br />Aluksi irroitin luonnollisia halkemia pitkin ne kivet, jotka irtosivat. Työkaluina preparoinnissa käytettiin alkeellisia perustyökaluja preparointiveitsiä ja -piikkejä, vasaraa, talttaa ja pienintä talttapäistä ruuvimeisseliä ja hammasharjaa. Sivukivi oli nimittäin suhteellisen pehmeää. Lähinnä sitä voisi kuvata kovettuneeksi hiekaksi, joka paikoitellen mureni erittäin helposti.<br /><br /><a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4117661666/" title="3 by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2634/4117661666_62923f25a4.jpg" width="500" height="375" alt="3" /></a><br /><br />Poistin ensin sivukiveä tasaisesti, jonka jälkeen siirryin sektorimaiseen preparointiin. Viimeisestä sektorista paljastui toisen Clypeasterin kuoren kappaleita, jotka irroitin kokonaisena laattana.<br /><br /><a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4116889293/" title="4. by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2487/4116889293_86769d6b78.jpg" width="500" height="375" alt="4." /></a><br /><br />Laatan poistettua sain viimeisteltyä viimeisen sektorin, jonka jälkeen puhdistin pohjan suurimmista epäpuhtauksista.<br /><br /><a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4116890339/" title="5. by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2641/4116890339_0c37a674de.jpg" width="500" height="375" alt="5." /></a><br /><br />Pelkkää hammasharjaa käyttämällä pinnan pienimmätkin yksityiskohdat paljastuivat helposti. Hammasharjalla hankaaminen on varsin pölyistä hommaa, jonka vuoksi hengityssuojainta kannatti käyttää.<br /><br /><a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4117661244/" title="Detail of Clypeaster portentosus by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2650/4117661244_f870b04ea1.jpg" width="500" height="375" alt="Detail of Clypeaster portentosus" /></a><br /><br /><br /><a href="http://www.flickr.com/photos/joravisjarvi/4116891281/" title="Clypeaster portentosus (Desmoulins) by mr.Medici, on Flickr"><img src="http://farm3.static.flickr.com/2648/4116891281_752bbe28ec.jpg" width="500" height="461" alt="Clypeaster portentosus (Desmoulins)" /></a>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-74936167050662250782009-09-29T13:16:00.000+03:002009-09-29T13:37:43.456+03:00Merisiilejä, hampaita ja ammoniitteja<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglma9g7aX3VG7pG3RIn-2yiob7Zj5_TMwGq7x5Xw-m-XtVyhqsFB0R3ZWOJfB5u5aaIBRhbZpLIrC0XSp1040PL9kVFtjQWy8a96sJmdHVzDDsT_lqoJU9rU1dZfAWD_MdCywkeaOMmlY/s1600-h/IMG_9974.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglma9g7aX3VG7pG3RIn-2yiob7Zj5_TMwGq7x5Xw-m-XtVyhqsFB0R3ZWOJfB5u5aaIBRhbZpLIrC0XSp1040PL9kVFtjQWy8a96sJmdHVzDDsT_lqoJU9rU1dZfAWD_MdCywkeaOMmlY/s320/IMG_9974.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5386834448808568210" border="0" /></a><br />Kokoelmaa on taas kartutettu melkoisesti. Tällä kertaa trilobiitit ovat kuitenkin kuuluneet vähemmistöön.<br /><br />Useasta eri syystä olen viimeaikoina kartuttanut fossiilisten hain hampaiden kokoelmaa. Tämä siitä syystä, että ne ovat todella paljon halvempia kuin trilobiitit ja niitäkin löytyy paljon. Yksi hai on saattanut nimittäin elämänsä aikana pudottaa jopa 20 000 hammasta. Siinä siis syy miksi ne ovat niin yleisiä fossiileja kuin ovat.<br /><br />Kokoelmaa on kartutettu myös piikkinahkaisten osalta. Hankin kasan fossiilisia merisiilejä Ranskasta ja Espanjasta. Merisiilien lajitunnistus on osoittaunut todella hankalaksi ilman asianmukaista käsikirjastoa. Kyseisten kirjojen hankkiminenkaan ei ole tullut kysymykseen näin lama-aikana. Muutama asiaan perehtynyt harrastaja on tosin tehnyt silmämääräisen lajitunnistuksen kuvien perusteella, mutta riski erehtyä on tulloin aian olemassa.<br /><br />Hankin lisäksi kolme pussillista noin 45 miljoonaa vuoden ikäisiä mikrofossiileja Texasista Yhdysvalloista. Kyseiset fossiilit on hankittu yhdysvaltalaiselta paleobiologilta, joka tekee tutkimusta Stone City Formation mikrofossiileista, josta siis minunkin fossiilini ovat peräisin. Yhden pussin tulen aikanani lahjoittamaan paleontologian museoon, kuten tapanani on ollut. Olen itse tunnistellut joitain lajeja ja etenkin pienen pienet - vain muutamien millimetrin pituiset - hain hampaat ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi löydöiksi. Kyseisessä materiaalissa selkärangaisten fossiilit ovat harvinaisuuksia. Alueelta on löydetty useita satoja selkärangattomien mikrofossiileja, mutta vain noin 10 eri selkärangaisen fossiilia. Selkärankaisten puolelta hait muodostavat suurimman osuuden, sillä tietojeni mukaan alueelta tunnetaan 5 eri hailajin fossiileja. Loput selkärangaismateriaalista koostuu muun muassa barracudan, rauskujen ja muiden kalojen fossiileista.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-893409061413058462009-06-09T16:15:00.000+03:002009-06-09T16:44:56.352+03:00Kuulumisia<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhODi-jkr-XzvUPclJix9TlqGYTiTsSqmRaID878KHaAQzsJDS4JCypbppiI7T74I_bWDtN4Cwp_6NM4jeSlQr0zGrYm0MI_3KKhHq8czCF8drO5ZilBEnYn3sn16qW4gpgEeQJLzGAvdU/s1600-h/IMG_6262.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhODi-jkr-XzvUPclJix9TlqGYTiTsSqmRaID878KHaAQzsJDS4JCypbppiI7T74I_bWDtN4Cwp_6NM4jeSlQr0zGrYm0MI_3KKhHq8czCF8drO5ZilBEnYn3sn16qW4gpgEeQJLzGAvdU/s320/IMG_6262.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5345322403584844722" border="0" /></a><br />En ole vähään aikaan jaskanut kirjoittaa tätä blogia opiskelu ja muiden kiireiden vuoksi. Asiaan toivottavasti tulee muutos. Saan FM:n paperit käteeni noin viikon päästä, ja yksi taival on siis takanapäin. Jatko-opintoja alan miettimään vasta syksyllä, kun asia on ajankohtainen. Tällä hetkellä aikani kuluu töiden etsimiseen, kuten niin monella muullakin suomalaisella.<br /><br />Kuopiossa esillä ollut trilobiittinäyttely oli Kuopion museon menestynein näyttely ainakin viimeiseen kymmeneen vuoteen. Asiasta uutisoitiin jopa <span style="text-decoration: underline;"><a href="http://yle.fi/uutiset/alueelliset_uutiset/pohjois-savo/2009/04/trilobiitit_kiinnostaneet_kuopiossa_684184.html">YLE:n uutisissa</a>.</span> Kahden kuukauden aikana maksaneita vierailijoita kävi hieman vajaa 6700 kävijää. Aika hyvä saavutus tällaiselta museoalan <span style="font-style: italic;">rookielta</span>.<br /><br />Taantumasta huolimatta fossiilikokoelma on kasvanut samalla vauhdilla kuin ennenkin. Viimeksi tänään kävin postista nuotamasta <span style="font-style: italic;">Pliomera fisherin</span> ja <span style="font-style: italic;">Pseudoasaphuksen</span> kivettyneet raadot. En tiedä olisiko minulla oikeasti ollut niihin varaa, vaikka halvalla sain molemmat. Toisaalta pitääkö kaiken arvo aina mitata rahassa? Onneksi olen saanut tehty useita hyvin onnistuneita vaihtokauppoja erään espanjalaisen ja hollantilaisen keräilijän kanssa, joilta sain sellaisia merkittäviä fossiileja kokoelmaani, joita ei yleensä ole markkinoilla lainkaan liikkeellä.<br /><br />Olen lisäksi kartuttanut fossiillisten hain hampaiden kokoelmaani, joka sisältää nykyään lähes 50 eri hailajin hampaita. Sain noin kuukausi sitten piirrettyä ison rastin seinään, kun sain marokkolaiset hain hampaat tunnistettuja. Hain hampaat ehtivät odottaa tunnistusta noin 2,5-3 vuotta. Haimateriaalia alkaa olemaan myös jo niin paljon, että näyttelyä voisi pian suunnitella jo silläkin rintamalla. Itse asiassa olen leikkinyt ajatuksella, että Turun ollessa kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, niin laittaisin kyseisen vuoden ajaksi oman fossiiligallerian/-museon/-kabinetin pystyyn.<br /><br />Olen yrittänyt myydä myös fossiilien duplikaatteja <a href="http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?sellstyle=K&classification=0&status=N&stype=A&tits=&seller=Pollock&bidder=&location=&odir=A&cat=%25&start=0&num=50">huuto.netissä</a>, mutta kauppa on vähentynyt niin paljon, että uusia hankintoja on pitänyt lykätä. Lama siis iskee myös fossiilien keräilyyn, vaikka muutama uusi keräilijäkin on ilmestynyt näyttämölle.<br /><br />Tässä siis tiivistetysti kuulumiset. Lisää pian luvassa.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-68531655340828609212008-09-26T19:05:00.000+03:002008-09-26T19:13:38.698+03:00Matkalla Kuopioon<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjxGmrja5lLbag5DLpBMa8vmVdihpKf4xDQ7cYV6Zfyulp1ZiV2gU_llzl0aPkAh-k8YaIHSgmGAKoiOpwDeL_ZfixDgYz7dlpSBgzWRKaQVMlLhgTEcZQaUiJygMP7a66BLBhGB67ze4/s1600-h/Cooosella.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjxGmrja5lLbag5DLpBMa8vmVdihpKf4xDQ7cYV6Zfyulp1ZiV2gU_llzl0aPkAh-k8YaIHSgmGAKoiOpwDeL_ZfixDgYz7dlpSBgzWRKaQVMlLhgTEcZQaUiJygMP7a66BLBhGB67ze4/s200/Cooosella.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5250363736122376898" border="0" /></a><br />Kuopion Luonnontieteellisen museon trilobiittinäyttelyn valmistelut ovat jo käynnissä. Näyttelyn tekeminen keskittyy itselläni toistaiseksi vielä viikonloppuihin, mutta tammikuussa teen sitä päivätyökseni.<br /><br />Näyttelyyn on tulossa ennätysmäärä trilobiitteja, jopa yli 200 eri lajia 16 eri maasta! Vastaavaa laji määrää ei ole ollut näytteillä suurelle yleisölle kovin montaa kertaa missään puolella maapallolla. Näytteille tulee myös Luonnontieteelliseltä keskusmuseon Geologian museolta näytteitä suomalaisista trilobiiteista kuin myös kuopiolaisen A.J. Melan lahjoittamia trilobiitteja.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-61341144385463772542008-06-24T12:41:00.000+03:002008-12-09T07:06:40.453+02:00Kreikassa tapahtunutta<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMUrC9XX5_0LfMseLbeHqLPW4iT5clFB1nzdBLlkibBrMEjZdqTOxHYbOrOJpc2qddakdeelUpnSzeFQhRcX4rEP53XSC6Y5Hj79A-38238bsyLrxvbd0-1dQuegHiWrVqus2ed88FIxA/s1600-h/P6060071.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMUrC9XX5_0LfMseLbeHqLPW4iT5clFB1nzdBLlkibBrMEjZdqTOxHYbOrOJpc2qddakdeelUpnSzeFQhRcX4rEP53XSC6Y5Hj79A-38238bsyLrxvbd0-1dQuegHiWrVqus2ed88FIxA/s320/P6060071.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5215384468780260674" border="0" /></a><br />Eilen iltana kotiuduin Kreikasta kotiin. Matka oli aikamoinen monella tavalla. Maanjärjistyksiä koettiin kaksi kappaletta, joista toinen oli 6,5 richterin asteikolla ja toinen 5,7 richteriä.<br />Jälkimmäinen tuntui meillä paremmin järistyksen keskuksen ollessa vain 30-40 kilometrin päästä meistä (Tripoliksesta). Kyseinen järjistys tapahtui noin kello 4:58 aamuyöstä. Järistys herätti kaikki hotellissa olleet ja siitä tulikin seuraavan päivän puheenaihe.<br /><br />Kaivaukset Arakhamitaista meni hyvin. Esine- ja rakennuslöydöt olivat sellaisia mitä odotettiinkin. Kaivauspäivät olivat todella pitkiä, sillä ne kestivät noin 12 tuntia, eikä vapaapäiviä ollut kuin 1 kappale. Käytännössä siis kolmen viikon työt tehtiin kahdessa viikossa. Lisäksi taukoja oli vain 1 kappale, joka oli noin 20-30 minuutin ruokatauko päivässä. Lämpötila oli alimmillaan noin +30 asteen tietämillä ja korkeimmillaan se oli +38 astetta. Nestettä siis virtasi.<br /><br />Arakhamitain luonto oli outo suomalaisen silmille. Erilaiset paarmat olivat suurin vaiva. Ampiaiset, mehiläiset ja herhiläiset myös yrittivät myös tehdä tuttavuutta. Liskot ja käärmeet olivat myös lähes päivittäin läsnä tavalla tai toisella. Suurin huolenaihe oli hietakyy, joka on Euroopan myrkyllisin käärme joka kaivauspaikan korkeudella (noin 8000 mpy) on aktiivinen päiväeläin. Hietakyyn myrkky tappaa aikuisen ihmisen noin vajaassa tunnissa ilman vastalääkettä. Myrkky on teholtaan noin 70 kertaa tappavampi kuin kotimaisen kyyn.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-50840183340463970572008-05-25T22:30:00.000+03:002008-12-09T07:06:40.571+02:00Fossiiliset selkärangattomat<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgycMZ5Sen7Ns1PikScb6Q6wlCHTl8olYAAO5mqqlNK_Uno_q2QKhHzfWoFqCrk3z_14DRtwFItMa-5UcglDRbhoti2XwlHNccP7gVA3_VAMME5dew6A2LzP-Jm6lf8KT0H61jKeIqHKHs/s1600-h/fossil.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgycMZ5Sen7Ns1PikScb6Q6wlCHTl8olYAAO5mqqlNK_Uno_q2QKhHzfWoFqCrk3z_14DRtwFItMa-5UcglDRbhoti2XwlHNccP7gVA3_VAMME5dew6A2LzP-Jm6lf8KT0H61jKeIqHKHs/s400/fossil.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5204402964273938738" border="0" /></a><br />Jokin aika sitten tulin hankkineeksi Paul D. Taylorin ja David N. Lewisin <a href="http://www.hup.harvard.edu/catalog/TAYFOS.html"><span style="font-weight: bold;">Fossil invertebrates</span></a> nimisen kirjan. Hankin kirjan amazonista ja sain kirjan uunituoreena suoraan painosta, sillä kyseisestä kirjasta oltiin vasta tehty opiskelijabudjetille paremmin sopiva pehmeäkantinen versio.<br /><br />Kirja on mielestäni kattavin yleisteos aiheesta, joka on suunnattu meistä jokaiselle. Kirjan ymmärtääkseen ei tarvitse olla paleontologi tai muukaan korkeakoulun käynyt henkilö. Kuvitukseltaan kirja on loistava. Kirjasta löytyy niin mustavalkokuvia, värivalokuvia kuin myös havainnollistavia piirroksia.<br /><br />Fossiileja miettiessään valtaosalle ihmisistä tulevat mieleen ensimmäisenä dinosaurukset ja mammutit. Hienoja ja kiehtovia eläimiä nekin ovat, mutta valtaosa fossiileista on selkärangattomia. Siksi niiden ymmärtäminen on tärkeää mikäli meinaa muinaista ja nykyistä elämää ymmärtää.<br />Tähän tarkoitukseen kirja on kirjoitettu ja se täyttää sille annetun tehtävänsä erinomaisesti.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-10632431111490132722008-05-21T08:37:00.000+03:002008-12-09T07:06:40.627+02:00Ensimmäisen kukan metsästys<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJvD8fljYupsGEGvEef45KWJtywIIwE-yhIzDfBqhHRucJ_Ib0Un4NuOrP8HzVFaiuhMsIBxZrmZEZv47sALd1yij2J4V-l_irc_-jbWpgzC8zgTwXykn7a4SvqJMUkghELyhfbZSv5eI/s1600-h/P1038154.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJvD8fljYupsGEGvEef45KWJtywIIwE-yhIzDfBqhHRucJ_Ib0Un4NuOrP8HzVFaiuhMsIBxZrmZEZv47sALd1yij2J4V-l_irc_-jbWpgzC8zgTwXykn7a4SvqJMUkghELyhfbZSv5eI/s400/P1038154.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5202710517675019346" border="0" /></a><br />Katsoin eilen mielenkiintoisen Prismadokumentin <strong><span style="font-weight: normal;">Ensimmäinen kukkakasvi (eng. <span style="font-style: italic;"><a href="http://www.pbs.org/wgbh/nova/flower/">First Flower</a>)</span>. Dokumentti käsittelee Kiinasta Liaoningin maakunnasta vuonna 1998 löytynyttä kasvia, joka kantaa tieteellistä nimeä </span></strong><span style="font-style: italic;">Archaefructus liaoningensis</span><i>. </i>Merkittäväksi kyseisen löydön tekee se, että tämä noin 125 miljoonan vuoden ikäinen kasvi on ehdolla maailman vanhimmaksi kukkakasviksi.<br /><br />Dokumentissa ei kerrottu, että vuonna 2002 löydettiin <span style="font-style: italic;">Archeofructus sinensis</span>, joka oli säilynyt vielä paremmin kuin dokumentin <span style="font-style: italic;">A. liaoningensis</span>.<br /><br />Olen itse kasvitieteellisten puutarhojen kanta-asiakas aina paikoissa, joista sellainen löytyy. Eilisen dokumentin johdosta olen alkanut harmittelemaan sitä, että kotimaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissa ei perehdytä kasvien menneisyyteen lainkaan. Toki elävät fossiilit löytyvät lähes jokaisesta puutarhasta, mutta itse fossiilit puuttuvat kokonaan.<br /><br />Kasvifossiilit voisivat tuoda kasvitieteellisiin puutarhoihin mielenkiintoisen lisän. Ne auttaisivat hahmottamaan kasvien alkuperän ja kehityksen paremmin. Jurakautinen metsä on aivan toisenlainen kuin nykyiset metsät, mutta nykyiset metsätkin ovat pitkän kehityksen tulos. Itse näyttelyksi riittäisi vallan mainiosti yksi vitriini, jossa on muutama yleisimmistä kasvifossiileista ja jonkinlainen informaatio kyseisistä fossiileista. Yksi parhaimpia esimerkkejä voisi olla eläväfossiili Kiinan punapuu (<i>Metasequoia glyptostroboides),</i> jota tavataan yhä edelleen, koska kyseinen laji löydettiin vuonna 1944 uudelleen elävänä<i>. </i>Kyseisen puun fossiilit ovat hyvin yleisiä, joten mikä olisikaan parempi oppikirja esimerkkki kuin elävä ja fossiloitunut yksilö vierekkäin.<br /><br />Omassa kokoelmassani kasvifossiileja on vain 20-30 kappaletta. Kyseinen lukumäärä riittäisi hyvin yleisölle havaintomateriaaliksi. Ehkä minun täytyykin tarttua härkää sarvista ja tehdä valmiiksi kiertävä näyttely, joka voisi puutarhoja kiertää.<br /><span style="text-decoration: underline;"><span style="font-style: italic;"></span></span><br /><span style="font-weight: bold;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-weight: bold;"></span></span></span></span><em></em><strong><span style="font-weight: normal;"></span><span style="font-weight: bold;"></span><br /></strong>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-31299591658010240742008-05-19T13:57:00.000+03:002008-12-09T07:06:40.849+02:00Kihokin toipuminen<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDZH3h_YboOrOAhMlwwbsQKHGGQbor9zAAH0wjLPlQf5CzGE8YcQbYWWNn0nnWgFe0UJa2zLgDARRng46lusgcy6DkEfSlSGqxvG7XrRQdJrIEv6XxpSoXz0nxv9IqdksfpzMErvy6pME/s1600-h/117-1714_IMG.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDZH3h_YboOrOAhMlwwbsQKHGGQbor9zAAH0wjLPlQf5CzGE8YcQbYWWNn0nnWgFe0UJa2zLgDARRng46lusgcy6DkEfSlSGqxvG7XrRQdJrIEv6XxpSoXz0nxv9IqdksfpzMErvy6pME/s400/117-1714_IMG.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5202041825626770498" border="0" /></a><br />LIDL:stä talvella pelastettu pahasti kuivut lihansyöjäkasvi näyttää toipuvan täydellisesti traumaattisesta kokemuksesta.<br /><span style="font-family:arial,sans-serif;font-size:100%;"><br />Ostaessani kasvi oli jo vajaa kaksi viikkoa ollut myynnissä, eikä sitä luonnollisesti kasteltu liikkeessä ja näytti se jopa siltä, että se on muutaman kerran käynyt lattiallakin. Kuoleman partaalla olevalla kasvilla oli hintakin jo laskenut yhteen euroon. Koska itselläni oli aikaisempaa kokemusta kaikenlaisista lihiksistä, niin päätin ottaa haasteen vastaan. (Kuvan kihokki: <span style="font-style: italic;">Drosera capensis alba</span>) </span><br /><br />Kihokkeihin kuuluva <span style="font-size:100%;">(<span style="font-style: italic;">Drosera alicia</span></span><span style="font-family:arial,sans-serif;font-size:100%;"><span style="font-style: italic;"></span>) on lisääntynyt jo sen verran, että nykyinen lasipurkki alkaa olemaan jo aivan liian pieni kasvin liimapisaroisille lehdille.<br /><br />Kasvin sairaalana toimi yhden litran dekantterilasi, jossa se sai runsaasti valoa ja puhtaasta lumesta sulatettua vettä. Kesällä se pääsee parvekkeella pyydystämään hyönteisiä ravinnokseen.<br /><br /><br /></span>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-90669129313273248032008-05-12T10:25:00.000+03:002008-05-12T10:36:13.992+03:00TulevastaPaljon on tapahtunut edellisestä kerrasta. Kesäkuun alussa on lähtö arkeologisille kaivauksille Kreikkaan Arakhamitaihin, jossa Suomen Ateenan-Instituutti jatkaa kaivauksiaan. Tarkoitus on jatkaa kesällä myös pro gradun kirjoittamista, jota on kasassa jo noin 60 sivun verran. Toivottavasti ehdin myös useammalle kaivaukselle mukaan Suomessa.<br /><br />Trilobiittien osalta uusia näytteitä vertailevaan kokoelmaani on kertynyt jonkin verran. Eri lajeja on edustettuina kokoelmassani yhteensä 210 kappaletta. Joitain näytteitäni löytyy <a href="http://www.flickr.com/photos/22528621@N07/">tästä</a>.<br /><br />Ensivuoden alkupuolella olen järjestämässä Kuopion luonnontieteelliselle museolle trilobiittinäyttely, jonka vertaista P-Euroopassa on tuskin nähty. Tarkoitus olisi kaikki kynnelle kykenevät trilobiitit tuoda sinne näytteille. Laji valikoima tulee olemaan sellainen, että trilobiittien monimuotoisuus ei jää kenelläkään vierailijalle epäselväksi. Toivon mukaan ihmiset myös nauttivat näyttelystä.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-4833444021296642852008-03-14T21:26:00.000+02:002008-12-09T07:06:40.992+02:0086 % päihitetty!<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBXIn89Z9Fo-rtD0SxMBjP-t48tzKAmBvCtHnyW6dNhm2mYsInIyULqC6I4sd-Qrv88yvalbIsSCqWjR4FW-FIFiJ01t1zgC02-1xN2QJR-4RbmYSQmzIimWSf1RZI7CjC7i6ll2jNBZo/s1600-h/Eobergia.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBXIn89Z9Fo-rtD0SxMBjP-t48tzKAmBvCtHnyW6dNhm2mYsInIyULqC6I4sd-Qrv88yvalbIsSCqWjR4FW-FIFiJ01t1zgC02-1xN2QJR-4RbmYSQmzIimWSf1RZI7CjC7i6ll2jNBZo/s400/Eobergia.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5177683869496769778" border="0" /></a><br />Eilen oli sikäli merkittävä päivä, että kokoelmani ylitti yhden merkkipaalun. Trilobiittikokoelmani ylitti "maagisen" 200 lajin rajan. Nyt kokoelmaani kuuluu 203 eri trilobiittilajia, joista kaksi on tällä hetkellä vielä nimeämättä. Vaikka lukumäärä saattaa aluksi tuntea suurelta, niin tunne katoaa viimeistään silloin, kun tajuaa, että kokoelmani sisältää vain 1,2 % kaikista tunnetuista trilobiittilajeista, joita tällä hetkellä tunnetaan noin 17 000 lajia.<br /><br />Trilobiitti-keskustelupalstan tekemän sisäisen kyselyn perusteella vain 14 % palstan jäsenistä on pystynyt rikkomaan 200 lajin rajan. Palstan tasosta kertoo se, että siihen kuuluu muutama maailmaan kuulu tutkija ja todennäköisesti lähes kaikki merkittävät keräilijät ja alan harrastajat. Jäseniä kyseisellä palstalla on useita satoja, joten piirit ovat suhteellisen pienet. Seuraavana merkkipaaluna pidetään 1000 eri trilobiittilajin kokoelmaa, johon tiedän yltäneen vain muutaman keräilijän koskaan. Tässä tasossa monet museotkin on jo päihitetty.<br /><br />Lontoon NHM:lla on noin 20 000 trilobiittinäytettä kokoelmissaan.<br /><br />Oman kokoelmani laajuuden on mahdollistanut kansainväliset suhteet ja intohimo kyseisten eliöiden tutkimiseen. Aiheen tiimoilta on suunnitteilla uusi näyttely.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-26916227051382279762008-02-20T00:10:00.000+02:002008-12-09T07:06:41.192+02:00Kuulumisia<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZng8rSrCJL5QDFKOuEWps-MCRJQ56fNnykje1UxBrSPNcIgqvHUUkQXWvBQcQ1GPW3f16Y51yWEjhor0ohSfU315MGKlFV44Cm_wzPFYFaJ77SplQ-Zxgk8f7UeBGHH8AoUz6_hrbXeY/s1600-h/15.4.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZng8rSrCJL5QDFKOuEWps-MCRJQ56fNnykje1UxBrSPNcIgqvHUUkQXWvBQcQ1GPW3f16Y51yWEjhor0ohSfU315MGKlFV44Cm_wzPFYFaJ77SplQ-Zxgk8f7UeBGHH8AoUz6_hrbXeY/s400/15.4.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5168818754371670738" border="0" /></a><br />Siitä on jo aikaa kulunut jonkin verran, kun tänne viimeksi kirjoitin.<br />Viimeinen kuukausi on mennyt tehokkaasti pro gradu tutkimukseni parissa, joka liittyy attikalaisiin punakuvioisiin vaaseihin. Huomenna on tarkoitus vihdoin ja viimein ilmottautua publiikkiin, josta saan kandin paperit ulos mikäli töitä sattuisi omalle kohdalle ennen kuin FM tutkinto on valmis. Toivottavasti siihenkään ei ole kovin pitkä aika. Tätä vauhtia nekin paperit pitäisi olla kädessä kesään mennessä.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-69605129587741636772007-12-14T11:29:00.000+02:002008-12-09T07:06:41.297+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvC7hBowjkxccx7dpigDOEAkZl7EtkhjmE7sNzdcZwo2oWUGVSd6K9vgXQJII9QkQbCI9ynxOWVkkvj2dVeuhHx7yR0FX2oL8eW5tDA1RZpBOL8f84mZ5YA1SuZsoF0Cl5GoZPOlMtAzA/s1600-h/1.Walliserops+trifurcates.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvC7hBowjkxccx7dpigDOEAkZl7EtkhjmE7sNzdcZwo2oWUGVSd6K9vgXQJII9QkQbCI9ynxOWVkkvj2dVeuhHx7yR0FX2oL8eW5tDA1RZpBOL8f84mZ5YA1SuZsoF0Cl5GoZPOlMtAzA/s400/1.Walliserops+trifurcates.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5143761118285722594" border="0" /></a><br />Eilen valokuvasin uusimpia hankintojani. Tarkoituksenani oli päivittää nettisivuni, mutta se homma jäi kesken. Ehkäpä jatkan sitä jossain välissä...<br /><br />Richard Dawkinsin Jumalharha lähenee loppuaan. Olen pitänyt kyseisestä kirjasta kovasti, vaikka Dawkinssilla hieman julistamismenoa joissain kohdissa. Sisällöstä itsestään menettelee. Uskon, että aika harva uskossa oleva pystyy kyseistä kirjaa lukemaan kokonaan kannesta kanteen.<br /><br />Toinen kirja, jonka lukemisen aloitin on Sean B. Carrollin Loputtomat kauniit muodot. Kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, vaikka olen vasta luvussa 1. Uskoisin, että tämä on yksi niitä kirjoja, jotka saa näkemään esimerkiksi trilobiitit ihan uudessa valossa. Kyseisiä kirjoja on tullut vastaan aikaisemminkin. Se mitä odotan eniten tältä kirjalta on se, että saanko vastauksen kysymykseen miksi <span style="font-style: italic;">Walliserops trifurcates</span> trilobiitilla on haarukkamainen uloke. Joidenkin mukaan vastaus löytyy nykyisestä <span style="font-style: italic;">Dynastes hercules </span>kouriaisesta. Saa nähdä vastaako kirja kysymykseeni.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-87822208650328883752007-12-08T18:35:00.000+02:002007-12-08T19:00:16.127+02:00Joulusiivous vitriineissäEilen oli vuorossa taas jokavuotinen vitriinien siivous ja "näyttelyn" uudistaminen, jonka yleensä suoritan kesäisin jolloin pöly näkyy kaikista parhaiten. Kiitos auringonvalon. Kerran vuodessa minulla on siis tapana siivota itse vitriinit ja pyyhkiä fossiilileista suurimmat pölyt ja samalla vaihdella vähän fossiileja, jotta ystävieni ja oma mielenkiinto pysyisi yllä.<br /><br />Tällä kertaa osa isoimmista fossiileista päätyi myös kirjahyllyihin sisustuselementiksi, sillä kyseiset jättiläiset eivät mahdu enään millään laatikoihin, jotka ovat muutenkin täyteen asti ahdetut. Näin vitriineihinkin mahtuu enemmän vuoden aikana hankituksi tulleita fossiileita.<br /><br />Itse vitriineissä ei enään tällä kerta ole mitään varsinaista teemaa. Yksi hylly on täynnä Suomen lähialueiden fossiileja. Erilaisia trilobiitteja lähinnä Ruotsista ja Pietarista. Yksi hylly sisältää heteromorfisia ammoniitteja ja kasvifossiileja. Loput hyllyt ovatkin täyttyneet marokkolaisista trilobiiteista, jotka on järjestetty poikkeuksellisesti löytöpaikan mukaan, eikä geologisen ajoituksen tai lahkon mukaan yleisenä tapana on. Toinen vitriini sisältää puolestaan pienehkön vertailevan kokoelman merisiilien ja belemniittien anatomiasta. Lisäksi 38 senttimetrin pituinen Megaraptorin kynsi hallitsee yksin kokonaan yhtä hyllyistä. Mitään kovin radikaalia muutosta ei ole tullut siis. Kyse oli lähinnä siivouksesta, jotta pöly ei pääse turmelemaan fossiileja, jotka ovat jo miljoonia vuosia tasitelleet geologisia voimia vastaan.<br /><br />Pääasiassa olen yrittänyt tilanpuutteen vuoksi vaalia viktorianaikaisten kaappimuseoiden loistoa. Huomiota ei ole kiinnitetty asetteluun tai harvojen tyyppiyksilöiden esittelyyn, vaan siihen, että hyllyt ovat täpöten täynnä näytteitä. Stephen Jay Gould kirjoitti Hirmulisko heinäsuovassa teoksessa: "<span style="font-style: italic;">kannatan kovasti interaktiivisia kokoelmia, kuten San Francisco Exploratoriumia, mutta en vanhan kaappityylisen museon kustannuksella</span>." Uskoisin hänen pitäneen minun kokoelmastani, vaikkeivat kotilot täytäkkään minun hyllyjäni.<br /><br />Kuvia uudistuneesta näyttelystä tulossa piakkoin.Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-51379171599545294572007-11-25T20:26:00.000+02:002008-12-09T07:06:41.714+02:00Ammoniitit<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixtYXTRuJ0ICXulLsS53XgrnwTeIUGAeiI7qyd_b2FZ8BYWssFnHDnJtDsR0Eb6LW9YUTFOUZQwrkDLJSiDyYgr5YNDepYdW7omdSptak39SIqyE2bdEjw2L2A98qVjzi6Lby8iDkpVk0/s1600-h/ammonites.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixtYXTRuJ0ICXulLsS53XgrnwTeIUGAeiI7qyd_b2FZ8BYWssFnHDnJtDsR0Eb6LW9YUTFOUZQwrkDLJSiDyYgr5YNDepYdW7omdSptak39SIqyE2bdEjw2L2A98qVjzi6Lby8iDkpVk0/s400/ammonites.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5136847997538161602" border="0" /></a><br />Tänään sain luettua juuri Amazon.comista tilamaani <span style="font-style: italic;">Ammonites </span>-kirjan. Kirja oli varsin hyvä perusopus ammoniiteista. Kaikesta kerrottiin vähän, kuten tällaisissa kirjoissa on tapana. Tämän kirjan avulla varmaan omiakin ammoniitteja osaa katsoa hieman eri tavalla. Oppii erottamaan sukupuolet toisistaan, osaa heittää, jonkun sivistyneen arvion ammoniittien iästä. Lisäksi hallitsee perusanatomian, tietää elikö joku tietty laji syvissä vai matalissa vesissä. Ammoniittienkin kohdalla pätee sanonta: <span style="font-style: italic;">"lue, niin tiedät enemmän ja luulet vähemmän</span>"<span style="font-style: italic;">. </span>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-51737409582447218942007-11-22T19:19:00.000+02:002008-12-09T07:06:41.883+02:00Trilobiitteja ja atomipommeja<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEWVYhmyPWK_VPkCOihZRXCMLqnl8fAsaDXiOMXyhaDzPwRn66wNlP4Av8kp2Ue017VDp890hEFx8sQM4Vpd8iKpRUU3zIDeiBupmifpBfghmybGYKCZSmSGkjWe3I4AhSAR7DrWRlI3Y/s1600-h/PB138985.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEWVYhmyPWK_VPkCOihZRXCMLqnl8fAsaDXiOMXyhaDzPwRn66wNlP4Av8kp2Ue017VDp890hEFx8sQM4Vpd8iKpRUU3zIDeiBupmifpBfghmybGYKCZSmSGkjWe3I4AhSAR7DrWRlI3Y/s400/PB138985.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5135716346670109618" border="0" /></a><br />Muutama päivä sitten aamulla heräsin jälleen kerran siihen kun postinjakajani soitti ovikelloa. Mustahiuksinen postinjakaja piti sylissään isoa pakettia Yhdysvalloista. Kyseinen paketti sisälsi jälleen kerran fossiileja. Tehdessäni etikettejä nimilappuja trilobiiteille, huomasin jotain erikoista. Eräs fossiileista oli löydetty nimittäin hieman erikoisemmasta paikasta. Löytöpaikka oli Nevadan autiomaa. Tässä sikäli ei ole mitään erikoista, mutta kyseinen trilobiitti oli löydetty paikalta, jossa Yhdysvallat muutama vuosikymmen sitten räjäyttelivät testausmielessä ydinaseita.<br /><br />Ensimmäisenä ajatukseeni hiipii radioaktiivinen säteily. Entä jos trilobiitti olisikin saastunut? Totesin, että jos trilobiittini olisi ollut maanpinnalla esillä atomipommin räjähdyksen aikana, niin tuskin se olisi pysynyt ehjänä. Lisäksi kyseisellä paikalla siviilit ja turistit nykyään käyvät päiväretkellä, joten vaaraa alueella ei ole ilmeisesti. Ei edes Yhdysvalloissa olla niin väliinpitämättömiä omien kansalaistensa turvallisuudesta. Päätin kysäistä varmuudelta asiaa myös Säteilyturvakeskukselta. Näin he vastasivat minulle:<br /><br /><span style="font-style: italic;">Hei,</span> <span style="font-style: italic;">Ilmeisesti olette ostanut kyseiset fossiilit ettekä ole itse niitä kerännyt. Luultavimmin on siis varmistettu, ettei niissä ole merkittäviä määriä ydinkokeiden tuottamia radioaktiivisia aineita ennen myytiä. Viranomaiset USA:ssa ovat tarkkoja ja he varmasti myös valvovat, mitä Nevadan koealueella saa kerätä ja mitä ei. Ymmärtääkseni Nevadan testausalueella järjestetään nykyisin jopa opastettuja kierroksia, joten räjähdyksissä syntyneet radioaktiiviset aineet alueelta ovat pääosin hävinneet puoliintumisaikansa mukaisesti.<br /><br />En tunne fossiileja mutta ilmeisesti niitä löytyy joistain geologisista kerrostumista, lähinnä sedimenttikivistä, joten luultavimmin ne olivat suojassa räjäytysten aiheuttamalta radioaktiiviselta pölyltä. Säteily ei "tartu" esineisiin, radioaktiiviset aineet sitä vastoin voivat tarttua esim. pölyn kautta. Lisäksi Suomen rajoilla on säteilyportteja, jotka paljastavat jos maahan yritetään tuoda laittomasti radioaktiivisia aineita sisältäviä tuotteita. Pitäisin siis hyvin epätodennäköisenä, että omistamissanne fossiileissa olisi terveydelle haitallisia määriä radioaktiivisia aineita.</span>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-10327051240023144952007-11-19T09:29:00.001+02:002008-12-09T07:06:42.027+02:00The RAREST of the RARE<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHQtARTo3NlmVedqPiMiITR5dwRlqp60-qUJfp5CT74fWDccWlubUYjFrYXT6NyMu0AItgsra-xT_UCsQ8OyV-dkePzA_y_Lg5RDN4WC8etPBdYH8nPp51df74blce5w-7Bpz3ufa9r_k/s1600-h/rare.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHQtARTo3NlmVedqPiMiITR5dwRlqp60-qUJfp5CT74fWDccWlubUYjFrYXT6NyMu0AItgsra-xT_UCsQ8OyV-dkePzA_y_Lg5RDN4WC8etPBdYH8nPp51df74blce5w-7Bpz3ufa9r_k/s400/rare.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5134460270599492514" border="0" /></a><br />Tilasin noin vuosi sitten tämän Nancy Pickin kirjoittaman ja Mark Sloan valokuvaaman kirjan <span style="font-style: italic;">The Rarest of the Rare - Stories Behind the Treasures at the Harvard Museum of Natural History.</span> Ensinnäkin kirja on visuaalisesti todella kaunis, ehkä kaikista kaunein kirja, jonka olen koskaan nähnyt ja elämäni aikana olen nähnyt paljon kirjoja.<br /><br />On hämmästyttävää miten yksi ainoa museo voi näytellä tavalla tai toisella niin merkittävää osaa luonnonhistorian tuntemuksessa ja menneisyydessä. Kyseisen museon kokoelmiin voi liittää tavalla tai toisella lähes kaikki biologian alan tai sen läheltä liippaavien alojen suurnimet: Alexander Agassiz, Stephen Jay Gould, Charles Darwin, Charles Doolittle Walcott, Ernst Mayr, Edward Wilson, Vladimir Nabokov, John James Audubon ja jopa runoilijana tunnetuksi tullut Henry David Thoreau.<br /><br />Syyt löytyy varmaan itse opinahjosta. Vuonna 1636 perustettu Harvard on ehkä maailman tunnetuin ja arvostetuin yliopisto. The Times Higher Education Supplement on laittanut Harvardin maailman parhaimmaksi yliopistoksi jälleen kerran tänä vuonna. Yliopiston pitkä ikä on tuonut sille ansaitsemaansa arvostusta. Harvardin kirjasto on maailman suurin akateeminen kirjasto. Se sisältää yli 15 000 000 teosta.<br /><br />Huippuyliopistot ovat vähän kuin napoja, jotka keräävät neroja ympärilleen. Se mikä vetää ihmisiä sinne on nimenomaa maine. Joissain professuureissa valintakriteereihin kuuluu, että Nobel täytyy löytyä takataskusta. Aika vaatimatonta...<br /><br />Takaisin aiheeseen eli kirjaan. Kirja oli mahtava, mutta samalla surullista lukemista. Kirja paljasti taas ihmisen ahneuden. Lajeja tapetaan sukupuuttoon ihmisten turhamaisuuden vuoksi.<br /><br />"<span style="font-style: italic;">Not a week goes by without of the imminent end of species or another.</span>" E. Wilson<br /><br />Sama koskee myös näissä museoissa vierailuja. Nähdä täytettyjä elävän näköisiä eläimiä tietäen kuitenkin, ettei luonnossa näitä ihmeellisiä eläimiä ole enään olemassa. Nämä eläimet alkavat muistuttaa jollain tavalla mielikuvitusolentoja. Mennään katsomaan museoon jotain, jota ei enään ole. Tulee mieleen Matkatoimisto Kilroy Travels, jonka mainossloagan "<span style="font-style: italic;">Go before it's too late!</span>" on ikävä kyllä liian totta.<strong><span style="font-style: italic;"> </span></strong>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-6058120080114839312007-11-16T13:48:00.000+02:002008-12-09T07:06:42.186+02:00Hait<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDfMPRejomjkp9ejZaTGUa3D2Y1RuN6AbfgCdg0X3JpTRicfNT_u7XGrqzyDaUnUmrOttb6Zdr-t0WiU1WrNAWzmXcLxjKpGUNoln_4MZjyYmWMs9B2ZwLUGXUKxlfURkgt7EZDQjA3e4/s1600-h/PB168996.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDfMPRejomjkp9ejZaTGUa3D2Y1RuN6AbfgCdg0X3JpTRicfNT_u7XGrqzyDaUnUmrOttb6Zdr-t0WiU1WrNAWzmXcLxjKpGUNoln_4MZjyYmWMs9B2ZwLUGXUKxlfURkgt7EZDQjA3e4/s400/PB168996.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5133404344299836290" border="0" /></a><br />Tänään jouduin menemään tulliin, koska uusin hain hampaani oli jäänyt tullin haaviin kalamiesten metaforaa käyttäen. Tullissa varmaan harvemmin törmää 13 senttimetriseen hain hampaaseen. (Kuvassa vasemmalla.) Kyseinen hai laji on kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten, joten miksikään salakuljettajaksi minua ei epäilty. Lisäksi hammas oli USA:ssa tullattu asianmukaisesti. Tulli oli lienee epäillyt, että hampaan arvo on huomattavasti enemmän kuin mitä se oli ollut todellisuudessa. Halusivat tarkistaa kuiteista, että hinnat ovat identtiset myyjän ilmoittaman hinnan kanssa. Ne olivat, joten pääsin uusimman saalini kanssa poistumaan kotia.<br /> <br />Fossiileina hait ovat sikäli mielenkiintosia, ettei niistä jää fossiiliaineistoon muuta jälkiä yleensä kuin hampaat ja silloin tällöin muutama fossiloitunut ruston palanen tai muutama koproliitti (siis fossiloitunuttta hain kakkaa). Suurin koskaan elänyt hailaji on <span style="font-style: italic;">Carcharodon megalodon</span>, joka saattoi kasvaa jopa 17 metriseksi. Tämä uusin hampaani kuuluu juuri tälle kyseiselle merten jättiläiselle. Megalodonin arvellaan kuolleen sukupuuttoon, koska sen ravintona olleet valaat muuttivat pohjoisten kylmille vesille, minne trooppisiin vesistöihin sopeutuneet Megalodonit eivät voineet niitä seurata.<br /><br /> Hait ovat epäilemättä yksi maailman menestyneimmistä eliöistä. Ne ilmestyvät fossiiliainestoon jo ordoviikki (490-443 miljoonaa vuotta sitten) ja siluurikaudella (439–408,5 mv) ja yhä ne polskuttavat maailman merissä. Kaikesta pelottavuudestaan huolimatta ihmisten pitäisi osata arvostaa niitä. Haikanta on monin paikoin pienentymään ihmisten takia. Lisäksi yleensä haista otetaan talteen vain evät ja joistain yksilöstä leuat, jotka ripustetaan seinälle perhekuvien viereen näytille. Missä on tämän ihmeellisen elämän muodon arvostus? Minun kokoelmani hain hampaat kuuluvat hailajeille, jotka ovat kadonneet elävien kirjoista jo ennen ihmisten ilmestymistä. Niiden keräilyn takia yksikään hai ei ole kuollut. Jos siis sinulle tarjotaan hainevä keittoa jossainpäin maailmaa, niin sano sille Ei!Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-22354141206036702942007-11-13T11:38:00.000+02:002007-11-16T13:53:27.981+02:00KreationismistaOlen noin vuoden ajan jaksanut kiistellä eri keskustelupalstoilla kreationistien kanssa. Oikeastaan kyse ei ole lainkaan keskustelusta, dialogista, vaan monen ihmisen monologista. Kreationistit pääasiassa, vaan saarnaavat, että evoluutioteoria on Saatanasta ja lähettävät linkkejä AnswerInGenesis, Creation tai Discovery Instituutin sivuille. He eivät ajattele itse lainkaan, sillä kyseiset sivut tekevän sen heidän puolestaan. He tietävät ainoastaan sen minkä he voivat lukea kyseisiltä sivuilta. Kyseiset sivut taas ovat täyttä totuuden vääristelyä tai jopa suoranaista valehtelua. Länsimaisesta tieteestä he sentään muistavat aina Ernst Haeckelin (1834-1919) väärennetyt alkiokuvat ja Piltdownin surullisen kuuluisan kallon.<br /><br />Länsimainen luonnontiede perustuu siihen, että tutkija esittää kysymyksen, johon luonto vastaa. Kreationisti sen sijaan esittää kysymyksen, johon Raamattu vastaa. Luomisesta ei ole vielä tähän päivään mennessä löydetty yhtään luonnontieteellistä todistetta. Bakteerimoottorit yms on kumottu aikoja sitten, mutta jostain kumman syystä tätä ei ole muistettu päivittää kyseisille sivuistoille. Tyypillistä on, että epämiellyttävät tutkimukset ohitetaan kokonaan ateistisena propagandana tai huijauksena tai yleisimmin logiikalla: ”Sitä mitä ei näe, niin sitä ei voi lukea ja silloin kyseistä tutkimusta ei ole olemassa”. Siitä tiede onkin jännä juttu, että jos epäilee tulosta huijaukseksi, niin tutkimuksen voi kuka tahansa aina halutessaan toistaa mikäli resursseja riittää. Tiede on testattavissa, uskonto ei.<br /><br />Monologi näiden kreationistien kanssa on usein puuduttavaa monestakin syystä. Yleensä epämiellyttävään kysymykseen vastataan jollain Raamatun jakeella tai sitten siihen ei vastata lainkaan tai sitten sinulle suoraan haistatellaan. Lisäksi keskustelu kulkee aina samaa rataa. Aina tulee samat kysymykset ja samat väärinkäsitykset esille. Kreationistit alkavat puhua Big Bangista, abiogeneesista, Hitleristä, Stalinista, Darwinin uskoon tulemisesta kuolinvuoteella, silmän tai polven kehityksestä, väärennetyistä fossiileista, ateismista, materialismista, Nooan arkista ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vuoden aikana olen ehtinyt vastata varmaan jokaiseen edellä mainittuun kysymykseen vähintään 3-5 kertaa ja nyt alkaa mittari olemaan täysi. Ihmiset miksi te, ette käy kouluja jos asiat kiinnostavat. Ottakaa itse asioista selvää. Hankkikaa kirjastokortti ja ottakaa itse asioista selvää. Ja kreationistit miksi te seuraatte tiedettä, jos sen tutkimustulokset eivät teitä miellytä? Saisitte mielenrauhan jos antaisitte asian vain olla. Kaikkiin kysymyksiinne on jo vastattu monen eri ihmisen toimesta moneen kertaa, nyt jätän tämän julkisen nettikinastelun muiden harteille. Palaan keskustelun pariin vasta sitten, kun löytyy ensimmäinen kiistämätön todiste luomisen puolesta. Sitä odotellessa…Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1189070823656312516.post-90195765094012275272007-11-12T23:17:00.000+02:002008-12-09T07:06:42.368+02:00Laatikoiden kätköistä<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKiWH9s03km79bNLRSIr7nzymEwh6Wa8Z5wbUTMtpdtNFL4jrdLBtgNBWMXBBsFNjj6haktIEtKWsIIXte5PZ-Z3CPVjAItmUxOemO4fXOv9sjQ8HxIr5mKei6ERYPqoAVBxe9xOzwQ_Q/s1600-h/PB128976.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKiWH9s03km79bNLRSIr7nzymEwh6Wa8Z5wbUTMtpdtNFL4jrdLBtgNBWMXBBsFNjj6haktIEtKWsIIXte5PZ-Z3CPVjAItmUxOemO4fXOv9sjQ8HxIr5mKei6ERYPqoAVBxe9xOzwQ_Q/s320/PB128976.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5132256555708643618" border="0" /></a><br /><span style="font-family:arial;">Tästä se kaikki alkaa. Onko minulla luurankoja kaapissani? Minulla niitä on kirjaimellisesti. Ei tosin ihmisten, vaan eläinten, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon tuhansia tai yleensä miljoonia vuosia sitten. Kun paleontologiaa harrastaa tarpeeksi pitkään ja hartaasti, niin siinä kasvaa niin kirjahyllymetrit kuin myös kivettynyt eläintarha, joksi kokoelmaani kutsun. Se tulee tarvitsemaan yhä enemmän neliöitä, jotka ovat luonnollisesti pois asuinneliöistä.<br /></span><span style="font-family:arial;"><br /></span><span style="font-family:arial;">Jossain vaiheessa kokoelma on jo niin suuri, että itsekkin yllättyy siitä mitä kokoelmista löytyy. </span> <span style="font-family:arial;">Itse koin tämän yllätyksen tänä aamuna, kun löysin hiiren kokoisen jyrsijän maalliset jäänteet yhdestä laatikostani. Kyseisen raadon – joka sisälsi pikaisen laskun perusteella 14 kylkiluuta ja leukaluun - nähtyäni muistin, kyllä sen, että olin ostanut kyseisen luukasan saksalaiselta kauppiaalta jollain 1,5 eurolla. Mukana oli tullut lappu :”</span><span style="font-style: italic;font-family:arial;" >Nagerzähne non det. Pleistozän</span><span style="font-family:arial;">.” Pleistoseeni on ajan jakso elämänhistoriassa, joka alkoi 1,8 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 12 000 vuotta sitten.<br /><br /></span><span style="font-family:arial;">Tällä jyrsijällä on takanaan pitkän pitkä matka, niin elävien kuin myös kuolleiden kirjoissa. Jonain päivänä pääset paikkaan, jonne kuulut, jossa voit ketoa tarinasi monille muille jonkun pätevän tutkijan avulla. Sitä päivää odotellessa suljen sinut takaisin laatikkooni. </span>Jani Oravisjärvihttp://www.blogger.com/profile/13730568849733418685noreply@blogger.com0